PEKING

Nyt on manner-Kiina sitten koettu, kahdestikin viikon sisällä. Edellisenä viikonloppuna oltiin tyttöporukalla Shenzhenissä heti rajan toisella puolella (palailen siihen jossain vaiheessa) ja viime viikonloppu tuli vietettyä Pekingissä. En ollut ajatellut käyväni siellä, eipä mulla ole mitään kummempaa syytä sille – ei vain ollut niin kovaa hinkua päästä näkemään sitä. Kiitos Saralle, joka sai mun pään käännytettyä: ”Saara sun on pakko harkita viel Pekingii – tultiin just takas Kiinan muurilta ja oli kyl ihan uskomattoman mieletön paikka!!! Tulisin tänne vaan sen takii käymään!” Joten ei siinä sitten oikeen voinut muuta tehdä kun ostaa lentoliput. Matkaseurana mulla oli Adam ja Maria, kaksi ruotsalaista ja oltiin oikein hyvä kolmen kopla reissussa; samat odotukset ja ideat mitä matkalta halutaan. Varattiin Saran suosituksesta majotus Sanlitun Youth Hostelista (8hengen huoneessa yö oli noin 7 euroa) ja saatiin muutenkin paljon hyviä vinkkejä matkaa varten.

Lennettiin perjantai aamuna 7:40 Pekingiin. Tykkään Hongkongin lentokentästä todella paljon, vaikka se onkin aika iso niin siellä on helppo navigoida paikasta toiseen ja se tuntuu oikein kotoisalta. Syötiin aamupalaa ja puhuttiin viikonlopun toimintasuunnitelmasta. Maria oli tehnyt meille sekä päiväkohtaisen suunnitelman, että osoitevihkon, jossa oli jokaisen nähtävyyden ja vierailunarvoisen paikan kuvaus ja nimi kiinaksi sekä englanniksi  - se osoittautui ehdottomasti tärkeimmäksi tavaraksi koko matkalla, selvisimme ongelmitta kaikkiin paikkoihin vaikka yhteistä kieltä taksikuskien ja paikallisten kanssa ei ollutkaan.

Olen kuullut monta kertaa, että Peking on erittäin saasteinen ja ilman laatu on surkea. En silti osannut odottaa sitä mikä meitä oli vastassa kun päästiin ulos lentokoneesta – ilma oli ihan sumuinen ja vaikka aurinko paistoikin pilvettömältä taivaalta, se näkyi saastesumun läpi vain säälittävänä keltaisena pallona. Pahinta oli, että saasteen määrän pystyi tuntemaan hengittäessä. Kaikki puut ja nurmikotkin näyttivät ihan surkeilta ja suurimmalla osalla ihmisistä oli hengityssuojaimet päällä. Tuli aika surullinen fiilis… Sen kyllä huomaa, että niin monet tuotteet tehdään Kiinassa ja kiinalaiset maksavat kovan hinnan siitä ilmansaasteiden muodossa.

Päästiin hostellille puolen päivän maissa, heitettiin kamat huoneeseen ja syötiin lounas alakerran kahvilassa. Ilma oli ainakin kymmenen astetta viileämpi kuin Hongkongissa ja se tuntui todella mukavalta vaihtelulta kun pystyi pitkästä aikaa käyttämään farkkuja ja neuleita. Otettiin suunnaksi Tiananmenin aukio ja Kielletty kaupunki. Seikkailtiin metrolla oikealle asemalle ja tupsahdettiin keskelle hirveää ihmisvilinää. Sumun takia oli vähän vaikea hahmottaa aukion kokoa tai mitään muutakaan, joten suunnattiin aika nopeasti Kiellettyyn kaupunkiin. Meille oli suositeltu oppaan palkkaamista ja saatiinkin oikein mukava kaveri esittelemään meille paikkoja.

Koko paikka oli ihan valtava ja erilaisia rakennuksia riitti vaikka kuinka. Tuli monta kertaa matkan aikana sellainen ”mitkä järkeä tässä kaikessa on” –fiilis, koristeellisia pylväitä ja rakennuksia ympäri kaupunkia mitä kummallisimmissa paikoissa. Tultiin siihen tulokseen, että ne oli rakennettu vaan koska  ”why not”. Kuultiin vaikka mitä tarinoita ja faktoja kierrellessä turistipaljoudessa, mutta täytyy myöntää, ettei hirveän moni juttu jäänyt loppujen lopuksi mieleen. Käveltiin alue päästä päähän ja käytiin vielä erikseen Jingshan puistossa, joka alkaa heti kielletyn kaupungin takaa ja siellä pääsee kiipeämään sellaiselle kukkulalle, josta näkee koko alueen yli. Sumun takia näkymät olivat aika huonot, mutta puisto oli itsessään nätti ja oli kiva kierrellä siellä; turisteja ei ollut melkein ollenkaan. Kello alkoi olla tässä vaiheessa jo aika paljon ja tarkoituksena oli syödä illalliseksi Pekingin ankkaa, muttei löydetty oikein mitään paikkaa, joten muutaman kiertopolun kautta päädyttiin takaisin hostellille syömään ja aikaisin nukkumaan. Pitkän päivän jälkeen nukahdettiin kaikki ihan heti.

Lauantai oli ehdottomasti viikonlopun odotetuin juttu – oltiin varattu reissu Kiinan muurille. Makstettiin matkasta 280RMB (n. 35€) ja siihen kuului niin aamiainen ja lounas kuin bussikuljetukset muurille (1,5h suunta) ja opas bussissa. Varattiin retki meidän hostellin kautta ja samassa bussissa oli paljon porukkaa muista alueen hostelleista. Istahin bussissa aivan sattumalta suomalaisen tytön viereen, joten menomatka sujui oikein rattoisasti suomijuttuja jutellessa. Hassua, en ole törmännyt yhteenkään suomalaiseen (jota en siis ole tuntenut entuudestaan) Hongkongissa ja viidenkymmenen hengen bussissa istahdan sen ainoan suomalaisen viereen…

Meidän retkemme suuntautui Mutianyu-osuudelle, valittiin se suositusten perusteella, mutten osaa sen enempää sanoa oliko se sitten parempi kuin joku toinen osa muurista. Meillä oli muurilla kolme tuntia aikaa, joten päätettiin ottaa cable car ylös vuorelle, jotta säästämme aikaa ja pääsemme reippailemaan muurin korkeammilla osuuksilla emmekä käytä kaikkea aikaa kiipeämiseen. Ihmisiä oli aloituskohdassa tungokseen asti, joten päätettiin lähteä reippaasti eteenpäin, jotta päästään mahdollisimman kauaksi suurista joukoista.

En sanoisi, että Kiinan muuri olisi koskaan ollut mun bucket listilla – ei sillä, ettenkö olisi halunnut vierailla siellä, en vain koskaan ole ollut niin kiinnostunut Kiinasta. En myöskään ole koskaan ajatellut, että tulisin käymään muurilla, joten mulla ei ollut mitään ihmeellisiä odotuksia. Tottakai Saran kehut herättivät kiinnostuksen, mutta en siltikään ollut ihan täysin vakuuttunut koko jutusta ennen kuin päästiin paikalle. Olen ollut onnekas, sillä olen päässyt matkustelemaan elämäni aikana ja sanoisin, että olen nähnyt paljon hienoja paikkoja, mutta mikään ei vedä vertoja Kiinan muurille. Jos nyt pitäisi valita yksi paikka, missä jokaisen ihmisen tulisi käydä, muuri olisi ehdottomasti mun valinta. Sen koko, sijainti vuorilla ja kaikki vain tekevät siitä ihan uskomattoman. Nyt jälkikäteen kuvia katsellessa pitää nipistellä itseäni: ”olinko muka oikeasti tuolla?”

Ilma oli todella lämmin edelliseen päivään verrattuna ja valitettavasti aika sumuinen. Onneksi kuitenkin näkymät olivat silti hienot :) En ollut ajatellut, että porrasosuudet olisivat niin jyrkkiä ja pitkiä – saatiin ainakin hyvä porrastreeni. Kiivettiin aika korkealle ja mitä ylemmäs noustiin, sitä vähemmän ihmisiä oli. Siinä kävellessä en voinut miettiä muuta kuin Mulanin alkukohtausta muurilla: ”Now all of China knows you are here”. Kaikki oli vain niin surrealistista – ”mitä ihmettä mä teen täällä?”

Olen tosi iloinen, että reippailtiin muurin vanhalle osuudelle. Muuria on siis kunnostettu monilta osin turisteja varten ja oli kiva nähdä, miltä muuri on näyttänyt alun perin, mutta itse tykkäsin eniten siitä vanhasta, kunnostamattomasta osuudesta. Ihmisiä oli ihan vain muutama ja siellä pääsi kiipeilemään ja hyppelemään kivenlohkareiden ja puiden väleissä. Onneksi tajuttiin mennä niin pitkälle, tuli hyvä vertailu myös uuden ja vanhan välillä. Ei oikein tajuttu ajan kulua siellä maailmaa ihmetellessä ja tultiin sitten aika vauhdilla takaisin alas ja bussiin.

Päästiin hostellille viiden maissa ja otettiin suoraan suunnaksi Yashow market, joka sijaitsi lähellä majapaikkaamme. Käytiin tekemässä vähän kiertelemässä, mutta suunnattiin aika pian illalliselle lähellä olevaan ravintolaan, josta tiesimme saavamme Pekingin ankkaa. Ihan hyvää se oli, ei noussut lempiruuaksi mutta ihan kokeilemisen arvoinen ruoka. Palailtiin hostellille ja istahdettiin samaan pöytään parin kanadalaisen kanssa. Siinä jutellessa tajuttiin, että meillä on yhteisiä tuttuja, toisen heistä kämppis sattuu olemaan suomalainen ja tunnen hänet yhteisen kaverin kautta. Pieni maailma toisaankin, what are the odds...

Sunnuntaina herättiin aivan täydelliseen syyssäähän, ilma oli kirkas ja aurink paistoi ja ulkona oli juuri sopivan viileää syksyksi, mutta kuitenkin tarpeeksi lämmintä jotta tarkeni neuleella. Kirjattiin itsemme ulos hostellista ja hyppäsimme taksiin ja suuntasimme eräälle kahvilakadulle (en nyt millään muista alueen nimeä). Kävimme aamupalalla ja kävelimme ympäriinsä nauttien ilmasta – Hongkongin kuumuutta oli ihana päästä pakoon ja mulla on kova ikävä syksyä. Vuodenajat on parhaita.

Ensimmäisenä nähtävyytenä meillä oli Summer Palace. Oli kiva ajella vaihteeksi taksilla, sillä näimme kaupunkia emmekä vain niitä ainaisia metrotunneleita. Summer Palace oli todella kaunis paikka ja käymisen arvoinen ainakin hyvällä säällä, ainut vain ettemme tosiaan olleet ainoita siellä. Turistiryhmät samanvärisissä lippiksissään vaan vyöryivät valtavina massoina ja tuntui, että joka paikka oli ihan tupaten täynnä. Ihmispaljous alkoi siis ahdistaa aika nopeasti, joten kiersimme puiston ja päätimme suunnata seuraavaan paikkaan.

Pekingin Olympiastadion on hieno ja koko alue on todella kivasti suunniteltu puisto. Oli erittäin positiivista nähdä että paikalla oli paljon ihmisiä kiertelemässä, harvinaisen usein kun käy niin, että Olympiakylät jäävät tyhjilleen ja unohduksiin kisojen jälkeen. Otettiin turistikuvia ja kierreltiin aluetta. Musta on hassua, kun ympäri kaupunkia on todella paljon turvatarkastuksia. Jokaisella metroasemalla pitää mennä turvatarkastuksista läpi ja laukut läpivalaistaan. Olympia-alue ei ollut mikään poikkeus, mutta se tuntui jotenkin huvittavalta kun haluttiin vain päästä kävelemään sinne puistoon.

Meistä tuntui, ettei oltu nähty Tiananmenin aukiota kunnolla sen sumun takia, joten käytiin vielä nopeasti siellä ennen kun haettiin kamat hostellilta ja suunnattiin lentokentälle ja kohti Hongkongia. Päästiin takaisin kampukselle puolen yön jälkeen ja oli ihana päästä takaisin. Matkustaminen on huippua, mutta kotiinkin tuleminen on kivaa, varsinkin kun tämän hetkinen koti sattuu olemaan Hongkongissa.

TAKE ME TO THE OCEAN

Yksi parhaista asioista Hongkongissa on ehdottomasti meri. Ei sen takia, että vesi olisi täällä jotenkin erityisen puhdasta ja virkistävää – päin vastoin ainakin näiden lähirantojen suhteen, mutta jostain kumman syystä viihdyn paremmin rannoilla ja veneilemässä kuin ikinä aiemmin. Toisaalta, eipä mulla kauheasti kokemusta olekaan aiheesta kun ei Suomessa tule hengailtua rannoilla oikeastaan ollenkaan.

Tässä kampuksen lähellä on kaksi rantaa, Golden Beach ja Butterfly Beach, molempiin menee bussilla 20-30 minuuttia ja taksilla ehkä kymmenen. Butterflyssa olen käynyt kerran, Golden beachilla useammin kuin kuin jaksan laskea, sillä sinne on helpompi mennä. Rannat ovat siitä kivoja, että ne ovat helppoja hengailupaikkoja kavereiden kanssa ja sinne meno on samalla tekemistä. Kampuksella saa viettää aikaa ihan tarpeeksi ja aina ei jaksa lähteä tekemään mitään kummallista kavereiden kanssa, niinpä se on yleensä helppo vaihotehto. Ihan alkusyksystä rannat olivat ihan täynnä porukkaa, mutta nykyään siellä on meidän lisäksemme ehkä kymmenisen ihmistä kerrallaan, jos sitäkään. Vesi on tällä hetkellä täydellistä, asteita on juuri sopivasti että siellä jaksaa olla vaikka kuinka kauan, mutta vesi ei kuitenkaan ole liian lämmintä. Pelataan paljon rantalentistä, luetaan kirjoja ja kuunnellaan musiikkia. Hassua ajatella, että rantaelämä on ihan normaalia täällä – olen viettänyt vaikka kuinka monta keskiviikkoa kavereiden kanssa rannalla keskellä kouluviikkoa, why not kun on kerran mahdollisuus.

Näiden meidän lähirantojen lisäksi olen käynyt Sai Kungissa Big Wave Beachilla pari kertaa ja samalla alueella olevalla Clearwater beachilla, Stanley Beachilla sekä Lamma Islandilla yhdellä rannalla. Oma lempparini kaikista näistä on ollu Clearwater beach, sinne päästäkseen on patikoitava, mutta ainakin ranta on ihan hiljainen ja aallot isoja. Samalla rannalla voi myös telttailla ja jotkut meidän vaihtareista sen tekivätkin. Yleisesti täällä länsirannikolla vesi ei ole kauhean puhdasta toisin kuin itärannikolla, mutta sinne päästäkseen on matkustettava ja rannat eivät ole ihan helpoimmissa paikoissa. Ne ovat kuitenkin hyviä päiväretkikohteita ja vaivan arvoisia.

Toinen juttu josta nautin täällä ovat junk boat partyt. Meillä oli toinen party viime viikonloppuna ja tällä kertaa meidän koulun vaihtareilla oli kaksi venettä, eli porukkaa oli yhteensä reilu 60. Ilmat suosivat meitä taas, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja ilma oli täydellinen ja vesi lämmintä. Nautittiin laivan kannella merituulesta ja elämästä, ei tää voi oikeasti olla näin huikeeta tää elämä täällä maapallon toisella puolella. Oon nipistelly itteäni ja en taida nähdä unta. Oon todella onnekas kun saan viettää tän syksyn täällä, elämä on kivaa :) 

MUN MAANANTAI

Herätyskello soi 8:00. Onneksi voin torkuttaa, ei huvittaisi yhtään nousta ylös. Käännän kylkeä ja otan vielä pienet parinkymmenen minuutin aamu-unet kunnes on pakko kammeta itteni ylös sängystä ja ruveta aamupuuhiin. Sängystä nousemisen ei pitäisi olla näin vaikeaa, sillä viiden sentin patja ei ole kovin mukava muutenkaan.. Ehkä olen vain oppinut olla välittämättä siitä ja saan nukuttua paljon paremmin kovalla patjalla kuin vielä muutama viikko sitten. Kerään suihkukamat, nappaan pyyhkeen mukaan ja painun suihkuun. En tiedä mihin aikaan paikalliset yleensä käyvät suihkussa, mutta eivät ainakaan samaan aikaan mun kanssa, sillä muut suihkut ovat taaskin tyhjät. Hampaiden pesun jälkeen takaisin huoneeseen, roomieta ei ole näkynyt viikkoon (varmaan osallistunut protesteihin ja palaa taas myöhemmin kampukselle) joten ei tarvitse olla ihan hiljaa ja varoa herättämästä häntä. 

Meikkaan, puen ja pakkaan läppärin ja neuleen (kylmät luokkahuoneet) reppuun, kengät jalkaan ja ovesta ulos. Naapurihuoneen tyttö tervehtii käytävällä ja hissiä odotellessa toinen muistuttaa jostain asuntolan illanvietosta. Hissillä viidennestä kerroksesta alas ilman pysähdyksiä, jes! Aulavartija toivottaa "good morning" ja poistun ilmastoiduista tiloista samalla oven avauksella mun kerroksen siivoojan kanssa. Sanotaan toisillemme moikat, mun kiinankielen taito ja hänen enkun taitonsa rajoittavat aika paljon keskustelua... Ulkona on taas kerran +32C, mutta ilmankosteus on vain 70% eli ulkona pystyy olemaan edes sen aikaa, että pystyn kävelemään toiselle puolelle kampusta.

Yritän syödä aamupalan omassa huoneessa, mutta maanantait ovat vaikeita kun eka tunti alkaa "jo" 9:30, joten yleensä kävelen kantiinin kautta ja nappaan aamupalan sieltä. Tänään mennään siis sillä kaavalla ja Delimarché saa tarjota aamukahvin ja hedelmäpikarin. Maksan käteisellä, sillä Octopus-kortilla on enää 34HKD ja säästän sen mielummin pyykkäämiseen. Kantiinissa on tähän aikaan aika hiljaista, sillä harva jää sinne istuskelemaan ennen aamun ensimmäistä tuntia. Kahvi odotellessa hollantilainen Tonnis, jonka kanssa mulla on yhteinen tunti, tulee sisään ja jään odottamaan häntä  ja kävellään yhdessä SEK104 -luokkaan. Kello on 9:26, professoria ei vielä näy, mutta saksalaiset Vanessa ja Theresa ovat jo paikalla, joten istun heidän viereensä.

Tänään tunnilla jatketaan samasta aiheesta kuin viimeksikin, eli "rank the factors on why Hong Kong is the best place to do business in Asia (with reasons)". Ehin tehdä kyseisen tehtävän valmiiksi jo viime tunnilla, joten kuuntelen vain muiden juttuja ja keskustelen Theresan kanssa viikonlopun Shenzhenin reissusta.

Päästiin taas etuajassa - onneksi. Kello on 10:50, ja seuraava luento alkaa vasta kolmelta, joten neljä tuntia pitäisi kuluttaa jotenkin. Kantiinista löytää aina tuttuja, eli suuntaan sinne. Kuten arvasinkin, paljon vaihtareita on kerääntynyt nojatuoleihin. Monet olivat viime viikon reissussa ja puheensorina ja matkakertomukset täyttävät kantiinin. Tervehdin kavereita ja istahdan sekaan kuulemaan tarinoita Indonesiasta ja Pekingistä ja monista muista paikoista. 

Kello on juuri yli puolen päivän ja porukka kantiinissa on vaihtunut, toiset ovat lähteneet tunneille ja toiset tulleet lounaalle tuntien välissä. Pakkaan tavarani, sillä Marialla loppuu tunti juuri ja sovittiin aiemmin, että käyn hakemassa meille lounaan dumplings paikasta Fu Tai -ostoskeskuksesta, sillä meillä on vähän tiukka aikataulu ennen seuraavien tuntien alkua. Kyseinen ruokapaikka sijaitsee fresh marketilla, jossa myydään siis vaikka mitä kaloja ja lihoja ja en olisi ikinä päätynyt sinne, ellen olisi kuullut siitä kavereilta, sillä se sijaitsee kaikkien lihatiskien takana ja koko maketilla ei kyllä näy yhtään länsimaalaista ihmistä tai englanninkielistä tekstiä. Tilaan meille molemmille dumplingseja ja egg wafflet, maksan yhteensä 30HKD (3€) meidän molempien ruuista.

Syödään yhdessä kantiinissa ja odotellaan Adamia; meidän pitää käydä ennen seuraavia tunteja Tuen Munissa matkatoimistossa täyttämässä viisumipaperit Kiinaa varten. Otetaan bussi K51 (maksaa 2HKD eli 0,20€) koulun edestä kohti town centreä ja ihmetellään koulun vieressä olevaa tulipaloa - en tiedä mikä siellä palaa, mutta ainakin savua tulee vieläkin valtavasti ja porukka oli nähnyt palon jo edellisenä iltana. Bussimatka kestää reilu 10 minuuttia ja löydetään matkatoimisto aika nopeasti. Erittäin ystävällinen, mutta huonosti englantia puhuva virkailija auttaa meitä täyttämään viisumilomakkeet ja saamme täytettyä kaikki oleelliset tiedot (kuten vanhempien ammatit) ja maksettua double entry viisumimme (630HKD eli noin 63€). Kello on jo niin paljon, että mun täytyy lähteä takasin koululle, joten hyppään seuraavaan K51 ja matkaan takaisin koululle.

Kello on minuuttia yli kolme, mutta onneksi proffa ei ole vielä aloittanut tuntia. Istahdan takariviin Vanessan viereen ja kaivan läppärin esiin. Marketing in Chinese Mainlandin proffa on ihan kiva, mutta aine on todella tylsä. Tänään on vuorossa yhden ryhmän Leading Discussion aiheesta eBay, joten kuuntelen sitä samalla kun selaan edellisen tunnin slideja. Lopputunnista meillä on aikaa keskustella aiheesta, mutta päädymme puhumaan lauantaina olleesta junk boat partysta...

Tunti ohi ja pääsen takaisin omaan huoneseeni. Mun pitäisi tulostaa seuraavan päivän tehtävämonisteet, mutta kirjasto tuntuu niin mahdottoman kaukaiselta, että jätän sen suosiolla huomiselle. Otan pienen levon tähän väliin, sillä menen kuudelta illalliselle Marian kanssa. Selaan koulun sähköpostin läpi ja poistan kaikki kiinankieliset viestit, niitä tulee about 15 päivässä. Tunti kuluu nopeasti ja lähden takaisin Fu Taille, jossa tapaan Marian. Käydään syömässä yhdestä meidän lempparipaikostamme, joka sijaitsee samalla fresh marketilla kuin se paikka, josta hain lounaan. Paikka ei näytä ulkopuolelta kovinkaan kummoiselta ja istumapaikkoja on ehkä kymmenen, mutta hinta-laatu suhde on erittäin hyvä ja paikka on aina täynnä paikallisia. Tilaamme perusannoksemme, eli nuudelikeittoja, jossa on jonkin sortin lihaa (olen syönyt saman annoksen varmaan 10 kertaa eikä vieläkään mitään käsitystä mitä se on) ja mangoteetä (27HKD).

Törmäämme illallisen jälkeen Sveniin, Andreaan ja Tonnisiin ja menemme yhdessä ruokakauppaan. Multa loppuivat puurohiutaleet, joten ostan niitä lisää. Kassajonot ovat taas naurettavan pitkät ja hitaat, en ymmärrä miten se on edes mahdollista täällä... Päädytään "at the tables", eli vaihtareiden yleiseen hengauspaikkaan, joka sijaitsee ihan keskellä kampusta. Se on siitä hyvä, että kaikki kävelevät siitä ohi, joten ihmiset pysähtyvät juttelemaan ja asuntolat eivät ole niin lähellä, että illanvietot häiritsisivät ketään. Ollaan vietetty samassa paikassa niin synttäreitä kuin beerpong iltojakin 50 hengen porukalla. Monilla on mid termit tulossa, joten suurin osa vaihtareista on opiskelemassa. Hengataan pienellä porukalla ja jutellaan tulevista reissuista, mutta viikonloppu verottaa vielä sen verran, että kaikki ovat aika väsyneitä. Raahaudun takaisin huoneeseeni yhdeksältä, roomie ei ole vielä ilmestynyt paikalle. Nappaan koneen pöydältä ja istun sängylle kirjoittamaan tätä tekstiä vielä kun muistan päivän tapahtumat.

Kello on melkein yksitoista, joten tässä vaiheessa on ihan hyvä ehkä lopettaa päiväkertomus ja mennä nukkumaan. Tällainen on siis mun perusmaanantai täällä :)

HK IS ALWAYS A GOOD IDEA

Ensimmäisten parin viikon aikana tuli kierrettyä aika ahkerasti turistijuttuja ja tehtyä paljon asioita. Koulun alettua kampuksella on tullut hengailtua enemmän ja nämä muut jutut ovat jääneet vähemmälle jostain syystä. Mietittiin tätä kavereiden kanssa yksi päivä päätettiin, että tehdään vähintään yksi “turistijuttu” joka viikko tästä eteenpäin, jotta kaikki ei jää sinne joulukuulle.

Aloitettiin tämä meidän lista ehkä siitä tunnetuimmasta, eli otettiin tiistaina tyttöjen kanssa suunta kohti Centralia ja sieltä hypättiin Peak Tramin kyytiin ja Victoria Peakille katselemaan näkymiä Hongkongin yllä. En tajua miten meillä meni viisi viikkoa saada suoritettua kyseinen kohde… Ehkä juuri siksi että se oli niin helppo, pitää vain nähdä vähän vaivaa ja mennä paikalle. Valittiin vähän huono päivä, sillä ylhäälle päästyämme oli aika sumuista, mutta näimme sentään skylinen. Olimme peakilla vähän ennen auringonlaskua, joten näimme maisemat sekä päivänvalossa että pimeällä. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, menen varmaan vielä uudestaan sitten kun on kirkkaampi päivä. Peak Tram oli itsessäänkin jo jännä kokemus, junarata on tosi jyrkkä ja tramin kyydissäkin on hienot näkymät.

Lauantaina lähdettiin 12 hengen porukalla vaeltamaan ja valloittamaan Dragon’s Back, joka on yksi Hongkongin suosituimmista vaellusreiteistä. Päivä oli varmaan viikon kuumin ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Meillä meni pari tuntia päästä kampukselta vaellusreitin alkuun, joten olimme siellä puolenpäivän aikaan - eipä ainakaan tarvinnut huolehtia kylmyydestä. En jotenkin jaksa uskoa siihen, että tämä kuumuus helpottaisi. Olen tullut siihen tulokseen, että se on vain asennekysymys ja tämä ilmasto täytyy vain hyväksyä. En edelleenkään nauti tästä, mutta nyt tuntuu edes vähän mukavammalta olla ulkona, tai ainakin yritän uskotella niin itselleni.

Vaellusreitti kulki pitkin kukkuloita ja näkymät reitiltä olivat aivan upeat! Turkoosi meri ja valkoiset hiekkarannat näkyivät pitkin reittiä ja täytyy sanoa, että Hongkong yllätti taas monipuolisuudellaan. Vaikea uskoa että tähän kaupunkiin mahtuu niin paljon kaikkea pilvenpiirtäjistä koskemattomaan luontoon. Käveltiin, nautittiin auringosta ja maisemista ja ihmeteltiin, että miten ollaan niin lucky että saadaan kokea tällaista. Vaihdon parhaita puolia on ehdottomasti se, että saa olla pitkään samassa paikassa ja pystyy tehdä ja nähdä vaikka mitä, niin paikallisena kuin turistinakin.

Dragon’s Backin vaeltaminen kesti noin 2,5 tuntia ja reitti päätyy Big Wave Bay rannalle. Vaellusreitti on siitä kiva, että alku on paljon raskaampi kuin loppu, joten ainakin jää hyvä maku suuhun ja noin yleisestikin reissu on aika leppoisaa, muutama raskaampi ylämäki, mutta myös paljon alamäkeä. Otettiin Justinen ja Wesselin kanssa vähän tehokkaampi tahti ja oltiin ehkä 30minuuttia muita edellä, joten päästiin nauttimaan rannasta vähän pidempi aika. Oli aika ihanaa päästä uimaan suoraan kävelyn jälkeen, paras palkinto siinä kuumuudessa. Hengailtiin rannalla pari tuntia ja nautiskeltiin elämästä, sitä saa täällä tehdä onneksi aika paljon : )

Eilen suunnattiin Lamma Islandille, joka on siis yksi saari Hongkongin edustalla. Ei oikeastaan suunniteltu reissua yhtään, päätettiin vaan mennä testaamaan eräs ranta kyseisellä saarella. Lamma Islandilla ei ole ollenkaan autoja, mutta sitäkin enemmän turisteja. Saarella asuu 5000 paikallista ja se on tunnettu hyvistä seafood ravintoloista. Ei tällä kertaa käyty testaamassa ruokatarjontaa, mutta ensi kerralla pitää tutkia sekin puoli. Ranta jonne päädyttiin oli ihan kiva, en kumminkaan reissaisi koko matkaa sinne asti vain sen takia. Toistaiseksi saaresta ei jäänyt mikään kovin ihmeellinen kuva, pitää mennä uudestaan tutkimaan paremmalla ajalla. Olen nimittäin varma siitä, että se houkuttaa turisteja ihan syystä, joten täytyy antaa paikalle vielä toinen mahdollisuus.

Tällaisia juttuja viime viikolla, palaillaan taas pian!