PEKING

Nyt on manner-Kiina sitten koettu, kahdestikin viikon sisällä. Edellisenä viikonloppuna oltiin tyttöporukalla Shenzhenissä heti rajan toisella puolella (palailen siihen jossain vaiheessa) ja viime viikonloppu tuli vietettyä Pekingissä. En ollut ajatellut käyväni siellä, eipä mulla ole mitään kummempaa syytä sille – ei vain ollut niin kovaa hinkua päästä näkemään sitä. Kiitos Saralle, joka sai mun pään käännytettyä: ”Saara sun on pakko harkita viel Pekingii – tultiin just takas Kiinan muurilta ja oli kyl ihan uskomattoman mieletön paikka!!! Tulisin tänne vaan sen takii käymään!” Joten ei siinä sitten oikeen voinut muuta tehdä kun ostaa lentoliput. Matkaseurana mulla oli Adam ja Maria, kaksi ruotsalaista ja oltiin oikein hyvä kolmen kopla reissussa; samat odotukset ja ideat mitä matkalta halutaan. Varattiin Saran suosituksesta majotus Sanlitun Youth Hostelista (8hengen huoneessa yö oli noin 7 euroa) ja saatiin muutenkin paljon hyviä vinkkejä matkaa varten.

Lennettiin perjantai aamuna 7:40 Pekingiin. Tykkään Hongkongin lentokentästä todella paljon, vaikka se onkin aika iso niin siellä on helppo navigoida paikasta toiseen ja se tuntuu oikein kotoisalta. Syötiin aamupalaa ja puhuttiin viikonlopun toimintasuunnitelmasta. Maria oli tehnyt meille sekä päiväkohtaisen suunnitelman, että osoitevihkon, jossa oli jokaisen nähtävyyden ja vierailunarvoisen paikan kuvaus ja nimi kiinaksi sekä englanniksi  - se osoittautui ehdottomasti tärkeimmäksi tavaraksi koko matkalla, selvisimme ongelmitta kaikkiin paikkoihin vaikka yhteistä kieltä taksikuskien ja paikallisten kanssa ei ollutkaan.

Olen kuullut monta kertaa, että Peking on erittäin saasteinen ja ilman laatu on surkea. En silti osannut odottaa sitä mikä meitä oli vastassa kun päästiin ulos lentokoneesta – ilma oli ihan sumuinen ja vaikka aurinko paistoikin pilvettömältä taivaalta, se näkyi saastesumun läpi vain säälittävänä keltaisena pallona. Pahinta oli, että saasteen määrän pystyi tuntemaan hengittäessä. Kaikki puut ja nurmikotkin näyttivät ihan surkeilta ja suurimmalla osalla ihmisistä oli hengityssuojaimet päällä. Tuli aika surullinen fiilis… Sen kyllä huomaa, että niin monet tuotteet tehdään Kiinassa ja kiinalaiset maksavat kovan hinnan siitä ilmansaasteiden muodossa.

Päästiin hostellille puolen päivän maissa, heitettiin kamat huoneeseen ja syötiin lounas alakerran kahvilassa. Ilma oli ainakin kymmenen astetta viileämpi kuin Hongkongissa ja se tuntui todella mukavalta vaihtelulta kun pystyi pitkästä aikaa käyttämään farkkuja ja neuleita. Otettiin suunnaksi Tiananmenin aukio ja Kielletty kaupunki. Seikkailtiin metrolla oikealle asemalle ja tupsahdettiin keskelle hirveää ihmisvilinää. Sumun takia oli vähän vaikea hahmottaa aukion kokoa tai mitään muutakaan, joten suunnattiin aika nopeasti Kiellettyyn kaupunkiin. Meille oli suositeltu oppaan palkkaamista ja saatiinkin oikein mukava kaveri esittelemään meille paikkoja.

Koko paikka oli ihan valtava ja erilaisia rakennuksia riitti vaikka kuinka. Tuli monta kertaa matkan aikana sellainen ”mitkä järkeä tässä kaikessa on” –fiilis, koristeellisia pylväitä ja rakennuksia ympäri kaupunkia mitä kummallisimmissa paikoissa. Tultiin siihen tulokseen, että ne oli rakennettu vaan koska  ”why not”. Kuultiin vaikka mitä tarinoita ja faktoja kierrellessä turistipaljoudessa, mutta täytyy myöntää, ettei hirveän moni juttu jäänyt loppujen lopuksi mieleen. Käveltiin alue päästä päähän ja käytiin vielä erikseen Jingshan puistossa, joka alkaa heti kielletyn kaupungin takaa ja siellä pääsee kiipeämään sellaiselle kukkulalle, josta näkee koko alueen yli. Sumun takia näkymät olivat aika huonot, mutta puisto oli itsessään nätti ja oli kiva kierrellä siellä; turisteja ei ollut melkein ollenkaan. Kello alkoi olla tässä vaiheessa jo aika paljon ja tarkoituksena oli syödä illalliseksi Pekingin ankkaa, muttei löydetty oikein mitään paikkaa, joten muutaman kiertopolun kautta päädyttiin takaisin hostellille syömään ja aikaisin nukkumaan. Pitkän päivän jälkeen nukahdettiin kaikki ihan heti.

Lauantai oli ehdottomasti viikonlopun odotetuin juttu – oltiin varattu reissu Kiinan muurille. Makstettiin matkasta 280RMB (n. 35€) ja siihen kuului niin aamiainen ja lounas kuin bussikuljetukset muurille (1,5h suunta) ja opas bussissa. Varattiin retki meidän hostellin kautta ja samassa bussissa oli paljon porukkaa muista alueen hostelleista. Istahin bussissa aivan sattumalta suomalaisen tytön viereen, joten menomatka sujui oikein rattoisasti suomijuttuja jutellessa. Hassua, en ole törmännyt yhteenkään suomalaiseen (jota en siis ole tuntenut entuudestaan) Hongkongissa ja viidenkymmenen hengen bussissa istahdan sen ainoan suomalaisen viereen…

Meidän retkemme suuntautui Mutianyu-osuudelle, valittiin se suositusten perusteella, mutten osaa sen enempää sanoa oliko se sitten parempi kuin joku toinen osa muurista. Meillä oli muurilla kolme tuntia aikaa, joten päätettiin ottaa cable car ylös vuorelle, jotta säästämme aikaa ja pääsemme reippailemaan muurin korkeammilla osuuksilla emmekä käytä kaikkea aikaa kiipeämiseen. Ihmisiä oli aloituskohdassa tungokseen asti, joten päätettiin lähteä reippaasti eteenpäin, jotta päästään mahdollisimman kauaksi suurista joukoista.

En sanoisi, että Kiinan muuri olisi koskaan ollut mun bucket listilla – ei sillä, ettenkö olisi halunnut vierailla siellä, en vain koskaan ole ollut niin kiinnostunut Kiinasta. En myöskään ole koskaan ajatellut, että tulisin käymään muurilla, joten mulla ei ollut mitään ihmeellisiä odotuksia. Tottakai Saran kehut herättivät kiinnostuksen, mutta en siltikään ollut ihan täysin vakuuttunut koko jutusta ennen kuin päästiin paikalle. Olen ollut onnekas, sillä olen päässyt matkustelemaan elämäni aikana ja sanoisin, että olen nähnyt paljon hienoja paikkoja, mutta mikään ei vedä vertoja Kiinan muurille. Jos nyt pitäisi valita yksi paikka, missä jokaisen ihmisen tulisi käydä, muuri olisi ehdottomasti mun valinta. Sen koko, sijainti vuorilla ja kaikki vain tekevät siitä ihan uskomattoman. Nyt jälkikäteen kuvia katsellessa pitää nipistellä itseäni: ”olinko muka oikeasti tuolla?”

Ilma oli todella lämmin edelliseen päivään verrattuna ja valitettavasti aika sumuinen. Onneksi kuitenkin näkymät olivat silti hienot :) En ollut ajatellut, että porrasosuudet olisivat niin jyrkkiä ja pitkiä – saatiin ainakin hyvä porrastreeni. Kiivettiin aika korkealle ja mitä ylemmäs noustiin, sitä vähemmän ihmisiä oli. Siinä kävellessä en voinut miettiä muuta kuin Mulanin alkukohtausta muurilla: ”Now all of China knows you are here”. Kaikki oli vain niin surrealistista – ”mitä ihmettä mä teen täällä?”

Olen tosi iloinen, että reippailtiin muurin vanhalle osuudelle. Muuria on siis kunnostettu monilta osin turisteja varten ja oli kiva nähdä, miltä muuri on näyttänyt alun perin, mutta itse tykkäsin eniten siitä vanhasta, kunnostamattomasta osuudesta. Ihmisiä oli ihan vain muutama ja siellä pääsi kiipeilemään ja hyppelemään kivenlohkareiden ja puiden väleissä. Onneksi tajuttiin mennä niin pitkälle, tuli hyvä vertailu myös uuden ja vanhan välillä. Ei oikein tajuttu ajan kulua siellä maailmaa ihmetellessä ja tultiin sitten aika vauhdilla takaisin alas ja bussiin.

Päästiin hostellille viiden maissa ja otettiin suoraan suunnaksi Yashow market, joka sijaitsi lähellä majapaikkaamme. Käytiin tekemässä vähän kiertelemässä, mutta suunnattiin aika pian illalliselle lähellä olevaan ravintolaan, josta tiesimme saavamme Pekingin ankkaa. Ihan hyvää se oli, ei noussut lempiruuaksi mutta ihan kokeilemisen arvoinen ruoka. Palailtiin hostellille ja istahdettiin samaan pöytään parin kanadalaisen kanssa. Siinä jutellessa tajuttiin, että meillä on yhteisiä tuttuja, toisen heistä kämppis sattuu olemaan suomalainen ja tunnen hänet yhteisen kaverin kautta. Pieni maailma toisaankin, what are the odds...

Sunnuntaina herättiin aivan täydelliseen syyssäähän, ilma oli kirkas ja aurink paistoi ja ulkona oli juuri sopivan viileää syksyksi, mutta kuitenkin tarpeeksi lämmintä jotta tarkeni neuleella. Kirjattiin itsemme ulos hostellista ja hyppäsimme taksiin ja suuntasimme eräälle kahvilakadulle (en nyt millään muista alueen nimeä). Kävimme aamupalalla ja kävelimme ympäriinsä nauttien ilmasta – Hongkongin kuumuutta oli ihana päästä pakoon ja mulla on kova ikävä syksyä. Vuodenajat on parhaita.

Ensimmäisenä nähtävyytenä meillä oli Summer Palace. Oli kiva ajella vaihteeksi taksilla, sillä näimme kaupunkia emmekä vain niitä ainaisia metrotunneleita. Summer Palace oli todella kaunis paikka ja käymisen arvoinen ainakin hyvällä säällä, ainut vain ettemme tosiaan olleet ainoita siellä. Turistiryhmät samanvärisissä lippiksissään vaan vyöryivät valtavina massoina ja tuntui, että joka paikka oli ihan tupaten täynnä. Ihmispaljous alkoi siis ahdistaa aika nopeasti, joten kiersimme puiston ja päätimme suunnata seuraavaan paikkaan.

Pekingin Olympiastadion on hieno ja koko alue on todella kivasti suunniteltu puisto. Oli erittäin positiivista nähdä että paikalla oli paljon ihmisiä kiertelemässä, harvinaisen usein kun käy niin, että Olympiakylät jäävät tyhjilleen ja unohduksiin kisojen jälkeen. Otettiin turistikuvia ja kierreltiin aluetta. Musta on hassua, kun ympäri kaupunkia on todella paljon turvatarkastuksia. Jokaisella metroasemalla pitää mennä turvatarkastuksista läpi ja laukut läpivalaistaan. Olympia-alue ei ollut mikään poikkeus, mutta se tuntui jotenkin huvittavalta kun haluttiin vain päästä kävelemään sinne puistoon.

Meistä tuntui, ettei oltu nähty Tiananmenin aukiota kunnolla sen sumun takia, joten käytiin vielä nopeasti siellä ennen kun haettiin kamat hostellilta ja suunnattiin lentokentälle ja kohti Hongkongia. Päästiin takaisin kampukselle puolen yön jälkeen ja oli ihana päästä takaisin. Matkustaminen on huippua, mutta kotiinkin tuleminen on kivaa, varsinkin kun tämän hetkinen koti sattuu olemaan Hongkongissa.