LANTAU PEAK

Lupauduin lähtemään sunnuntaina Lilyn ja Marian kanssa patikoimaan Lantau Peakille, joka sijaitsee Lantau Islandilla ja on siis Hongkongin toisiksi korkein huippu (934 metriä merenpinnan yläpuolella). En oikeastaan ollut ottanut muuten selvää reitistä, mutta lyhyellä googlailulla se kuvailtiin haastavaksi ja erittäin hienoksi kokemukseksi. Eipä siinä sen enempää kuin reppu selkään ja lenkkarit jalkaan ja menoksi.

Otettiin bussi Tung Chungin asemalta Big Buddhalle, jonka vierestä reitti lähti. Vaikka tiesinkin reitin olevan haastava, en ollut osannut asennoitua koitokseen ihan sen vaatimalla tavalla. Reitti kulki vuoren yhtä rinnettä eikä turhia mutkitellut – jyrkät, epätasaiset portaat ja 1,5h kiipeämistä (ei otettu aikaa mutta siihen sanotaan menevän suunnilleen noin kauan). Päätettiin ryhtyä urakkaan varmaan marraskuun kuumimpana päivänä, ulkona oli +27 astetta ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Suurin osa reitistä ei edes ollut mitenkään upeita maisemia, tai ehkä en vain osannut nauttia niistä kun ainut mitä näin oli pusikot ja loputtomat kiviportaat. Muutaman kerran tuli sellainen fiilis, ettemme tule ikinä selviämään huipulle, mutta kolmistaan tsempattiin toisemme loppuun asti ja oli se kyllä so worth it!

Ylhäältä avautuivat ihan uskomattomat näkymät, ilma oli ihanan raikasta ja olimme niiden muutamien hassujen pilvenhattaroiden yläpuolella. Kaikki tällaiset reippailut saavat aikaan vaan niin hyvän mielen – en keksi paljon parempaa tapaa viettää sunnuntaita. Aikamme huipulla huilailtuamme lähdimme vuoren toista rinnettä takaisin alaspäin. Emme jääneet katsomaan auringonlaskua, sillä kouluhommat odottivat, mutta näimme sen matkan varrelta. Huippu on kuuluisa hienoista auringonnousuista ja –laskuista, ja monet ihmiset patikoivatkin huipulle ennen auringonnousua.

Takaisin alas reitti oli ainakin omasta mielestäni mukavampi kävellä, sillä siinä oli osittain myös suoria pätkiä, toisin kuin ylöskiivetessä, jossa koko matka tarvottiin ylös portaita ilman kunnollista kävelyä ja sitä ”patikointia”. Reitti oli siinäkin mielessä tosi kiva, että päästiin näkemään molemmat puolet siitä huipusta eikä tarvinnut mennä samaa reittiä edes takaisin.  Taas yksi paikka, jota voin ehdottomasti suositella. En kyllä ihan heti lähde kenenkään mukaan valloittamaan huippua, mutta lupaan tulla mukaan sitten kun tulen tänne uudestaan (vink vink äiti ja isi). Edelleen tämä kaupunki jaksaa yllättää monimuotoisuudellaan, ei tähän vaan voi kyllästyä :) 

Tasan kuukausi jouluun, joten alle kuukausi jäljellä vaihtoa, apua! Tässä on vika kokonainen kouluviikko menossa, mulla on tällä viikolla vielä kaksi päivää koulua, ensi viikolla kaksi ja sitten meillä onkin viikon lukuloma. Mun kokeet on sopivasti 9., 13. ja 16.12. ja sitten onkin kandi kasassa virallista valmistumisjuhlaa lukuunottamatta. Ei tässä kuitenkaan ehdi vielä tylsistyä, torstaina yksi esitelmä ja palautus ja ensi viikolla parin isomman ryhmätyön palautukset... Kiirettä pitää siis!