Meidän Laosin osuus
jakautui kolmeen eri kaupunkiin: Luang Prabangiin, Vang Viengiin ja maan
pääkaupunkiin Vientianeen. Vietettiin jokaisessa kohteessa pari päivää ja
reissattiin välimatkat busseilla.
Aloitettiin siis Luang
Prabangista, maan entisestä pääkaupungista, joka on UNESCOn
maailmanperintökohde. Laos on aiemmin ollut Ranskan siirtomaa ja se näkyy
kaupungissa - eurooppalaistyyliset rakennukset ja ranskalaiset kahvilat ja
ruoat toivat ehdottomasti mieleen etelä-Euroopan, aasialaisella vivahteella.
Kaupunki on itsessään jo nähtävyys night marketeineen ja rakennuksineen, mutta
lähellä sijaitsevat Kuang Si vesiputoukset ovat vähintään se viimeinen syy
kaupungissa vierailemiselle. Otettiin keskustasta tuk tuk putouksille ja
vietettiin siellä pari tuntia, uskallettiin jopa pulahtaa kylmään veteen.
Vaikka olinkin nähnyt kuvia putouksista, yllättivät ne silti hienoudellaan, maaperän
valkoisuus antoi vedelle kivan värin ja maaperä muodosti monia altailta
putousten väliin. Otettiin ahkerasti kuvia paikasta siis :)
Luang Prabangista
siirryttiin Vang Viengiin, joka on aiemmin ollut erittäin tunnettu
bilekaupunki. Muutaman vuoden takaisten suurten kuolemalukujen (huumeet &
alkoholi) takia baarien määrä on vähentynyt suuresti, mutta bilekaupungin
jäänteet ovat yllä vielä nähtävissä. Kuultiin tarinaa, että pahimmillaan
parikymmentä ihmistä olisi kuollut kuukauden aikana Vang Viengissä ja suurin
osa reppureissajista alueella on australialaisia, joten australian hallitus
olisi painostanut Laosin poliisia tarttumaan toimeen ja pistämään menon kuriin.
Nykyään esimerkiksi huumeita ei see kaupungista yhtä avoinesti kuin ennen ja
juuri baarien määrää on vähennetty. Kaupungissa ei ole kauheasti nähtävää,
käytiin blue lagoonilla, joka on noin 7km päässä kaupungista ja eräässä
luolassa siinä samalla ja se olikin oikeastaan se mitä paikka tarjosi. Hienot
vuoret kaupungin ympärillä tarjoavat kuulema hyviä kiipelymahdolkisuuksia,
mutta me ei nähdetty testailemaan niitä.
Tavattiin Saran sisko
Laura Vang Viengissä, erottiin siis Kuala Lumpurissa meidän jatkaessa matkaa
Borneolle ja hänen suunnatessa Kambodzaan. Mennään samaa reittiä eri suuntiin,
joten Vang Vieng sattui sitten valikoitumaan tapaamispaikaksi. Käytiin toisena
päivänä kokeilemassa kaupungin kuuluisin aktiviteetti: tubing pitkin Mekong
jokea. Vuokrattiin siis kumirenkaat ja meidät kuskattiin muutaman kilometrin
päähän joen rantaan, lastattiin ulos tuk tukista ja hypättiin jokeen. Matkan
varrella sijaitsee baareja ja noustiin niihin tutkimaan menoa. Jos ei
pysähtyisi ollenkaan baareihin, virran mukana reissun pitäisi kestää 2,5 tuntia
takaisin kaupunkiin. Vietettiin melkein koko päivä joella, joten ei ehditty
mennä loppuun saakka renkailla, mutta eipä se haitannut. Päästiin ainakin
kokeilemaan tätä "urheilumuotoa".
Viimeisenä Laosin
kohteena oli Vientiane. Vuokrattiin pyörät ja ajeltiin ympäriinsä tutkimassa
kaupunkia. Vang Viengin ruokatarjonnan jälkeen oli ihana päästä syömään
kunnollista ruokaa! Kaupungista löytyy myös Scandinavian Bakery, joka ei kyllä mun mielestä vastaa skandinaavista keittiötä mitenkään, paitsi sieltä sai pullia joita oli sitten pakko testata. Vietettiin toinen päivä paikallisella uimastadionilla
saksalaisen ja hollantilaisen tytön kanssa, joihin oltiin tutustuttu Vang
Viengissä. Käytiin myös tutusumassa COPE näyttelyyn, joka kertoo Jenkkien
pommituksista ja niiden vaikutuksista - maastosta löytyy edelleen miljoonia
räjähtämättömiä pommeja, jotka aiheuttavat edelleen ongelmia maassa. Nähtiin
dokumentti pommien siivomaisesta ja esillä oli paljon erilaisia proteeseja ja
niiden tekoa selostettiin. Suurin osa paikallisista joilta puuttuu jokin raaja
ovat pommien uhreja. Suurin ongelma on pienissä kylissä, sillä niitä ei ole
siivottu mahdollisista pommeista ja ihmiset keräävät romumetallia rahan
toivossa ja osuvat näin pommeihin. Niiden vaaroja ei ymmärretä tarpeeksi hyvin
ja rahan takia ihmiset ottavat turhia riskejä pommien kanssa. Pommirojua
käytetään myös talojen rakentamisessa ja erilaisissa astioissa ja muissa kodin
tarvikkeissa. Tämä puolestaan antaa helposti lapsille kuvan, että niihin voi
koskea maastossa. Näyttely oli tosella opettavainen ja sai miettimään sotien
seurauksia. Laos on nimittäin ollut maailman eniten pommitettu maa kokoonsa
nähden ja jenkkien pommitukset kestivät 9 vuotta.
Laosista jäi tällaisen
viikon visiitin jälkeen hyvä kuva, ihmiset ovat mukavia ja maa on todella
kaunis, vaikkakin erittäin köyhä.
Kuvat: Saara ja Sara
Kuvat: Saara ja Sara
Jänniä paikkoja jälleen, hienoa. Nuo 1960-70-luvun pommituksen jäljet ovat kamala muisto hullusta sodasta - dominoteorian erehdyksestä, ja jenkkien järjettömästä taistelusta. Ne miina- ja pommipellot ovat uhka vielä kauan!!! Kaunis maa kivoja kuvia t Ukki
VastaaPoistaKiva postaus, hienoja kuvia taas kerran. Monenlaisia paikkoja, onko muuta turismia kuin bileturismi ja lähteekö sekin siitä, että kaikki on länsimaalaisille tosihalpaa? T Tommi
VastaaPoista