GOODBYE HONG KONG

Nyt on vaihto sitten virallisesti ohi. 126 päivää sitten nousin Finnairin koneeseen Helsinki-Vantaalla suuntana tuntematon. Avoimin ja melko jännittyneinkin mielin lähdin silloin matkaan, en tiennyt Hongkongista sen enempää. Näiden neljän kuukauden jälkeen tuntuu kuin olisin asunut kaupungissa paljon kauemmin.  Aasia ei tunnu enää kovin kaukaiselta ja maailma tuntuu taas vähän pienemmältä, hyvällä tavalla. Sanomattakin on varmaan selvää, että tässä on tullut taas opittua vaikka mitä niin itsestäni kuin muista sekä onnistumisten että epäonnistumistenkin kautta - mun maailma on paljon rikkaampi, kyllä tää ulkomailla asuminen avartaa omaa maailmankuvaa. Oon ollut tosi onnekas kun mulla on ollut mahdollisuus tällaisiin reissuihin, kiitos siitä äiti ja isi. 

Palasin takaisin lukiovaihtoajan blogiini katsomaan mitä oikein kirjoitin sieltä lähtiessäni. Fiilikset ovat hyvin samanlaiset. 

"Oon kasvanut henkisesti ja fyysisesti, oon oppinut muista ja ittestäni enemmän kuin olisin uskonut. Oon kokenut paljon, hyviä ja huonoja asioita. Oon saanut uusia tuttavuuksia, kavereita ja ystäviä. Iloinnut pienistä asioista ja ikävöinyt. Oon ollut super onnellinen paljon. -- En vaihtais näitä kokemuksia ja muistoja mistään hinnasta.

Viimeisen parin päivän aikana lähtöfiilikset on heitelleet laidasta laitaan, yhtenä hetkenä oon valmis lähtemään, toisena en halua lähteä. Oon sanonut hyvästit monelle ihmiselle, liian monelle. The hardest part on se, että Suomesta lähtiessä sanotaan näkemiin ja vuoden päästä nähdään, en tuu näistä ihmisistä suurinta osaa näkemään enää ikinä. -- Oon silti sama Saara, nään maailman vaan eri tavalla."

Hyvästien sanominen kavereille ja kaupungille ei tuntunut kovin pahalta - en ole oikein tajunnut että 'tää oli nyt tässä'. Se iskee ihan varmasti jossain vaiheessa, tässä loppui taas yksi iso ja tärkeä kappale mun elämässä. Onneksi seuraava kappale alkaa erinomaisissa merkeissä: meillä on Saran kanssa kahden kuukauden Aasian reppureissu vasta alkamassa, kotiin ei ole kiire ja otetaan tästä nyt kaikki irti kun kerran on mahdollisuus. Istun lentokoneessa matkalla kohti Balia kavereiden kanssa viettämään joulua ja uutta vuotta auringon alla - mitä tää mun elämä oikein on? En tosiaan valita, ei tällaiseen ole ihan joka hetki mahdollisuutta. 

Nyt suunta kohti uusia seikkailuja, blogia kirjoitan varmasti myös reissusta ja olisi tarkoitus palailla vielä muutamien postausten kanssa Hongkongiinkin, katsotaan missä vaiheessa. Mulla on vihdoin ihan oikea loma.